Einstein vai Picasso – Pitäisikö riskinarvioinnin olla tiedettä vai taidetta?

”Nuorilla miehillä on suurin riski joutua työtapaturmaan” – näin otsikoi Tilastokeskus vuonna 2009. Toteamus perustui siihen, että vuonna 2007 alle 25-vuotiaille miehille sattui vakavia työtapaturmia suhteellisesti noin 20% enemmän kuin miehille keskimäärin ja noin 220% enemmän kuin samanikäisille naisille. Tämä on vallitseva ”tieteellinen” lähestymistapa riskinarviointiin: määritellään mahdollisen tapahtuman vakavuus (tässä vakava tapaturma) sekä todennäköisyys, ja riski on näiden yhdistelmä. Todennäköisyysarvio perustuu sattuneiden tapausten määrään, joka tässä tapauksessa on nuorilla miehillä 4500 työtapaturmaa 100 000 palkansaajaa kohden. Tieteellisyys tähän tulee tapaustiedoista, tilastotieteestä ja järjestelmällisestä menettelystä. Mutta onko tämä koko totuus riskistä ja sen arvioinnista?

einsteinpicasso

[kuvat manipuloitu]

Teollisuudessa riskinarviointi tehdään useimmiten asiantuntija-arvioina ja ryhmätyönä. Asiantuntijoiden todennäköisyysarviot kyllä perustuvat saatavilla olevaan tietoon siitä, mitä aiemmin on tapahtunut, mutta usein aiempia vastaavia tapahtumia on niin vähän, että mitään tilastollisesti pätevää johtopäätöstä ei niiden perusteella voida tehdä. Haasteena onkin se, kuinka varmaan tietoon riskin arviointi perustuu. Jos esimerkiksi emme tiedä jotain aiemmin tapahtuneen, tarkoittaako se sitä, että tapahtuma on epätodennäköinen vai sitä, että tietomme asiasta on puutteellinen? Riskissä ei siis ole kyse pelkästään tietyn tapahtuman todennäköisyydestä, vaan siitä, kuinka varmaa tietoa meillä asiasta on. Onkin esitetty, että riskinarvioissa todennäköisyydet esitettäisiin ehdollisena suhteessa siihen, kuinka vahvaan tietoon arvio perustuu. Käytännössä tapahtumaan liittyvä epävarmuus – ja siten myös riski – on sitä suurempi, mitä vähemmän siitä tiedetään.

Tiedon puutteeseen voi olla monia muitakin syitä sen lisäksi, että tapahtumia ei vain yksinkertaisesti ole sattunut. Tieto ei välttämättä ole saavuttanut arvioijaa, kaikkia tapahtumia ei haluta käsitellä tai katsota tarpeelliseksi tuoda julki. Arvion tekijöiden tiedot ja dokumentit arvioinnin kohteesta eivät myöskään aina vastaa nykyhetken todellisuutta. Epävarmuutta aiheuttavat myös psykologiset tekijät, jotka vääristävät myös asiantuntijoiden arvioita. Esimerkiksi ihmisellä on taipumus uskoa, että ilmiöitä, joista hänellä ei ole tietoa, ei ole olemassa. Näin esimerkiksi asiantuntijalla voi olla vaikeuksia nähdä ja hyväksyä oman asiantuntemuksensa ulkopuolisia asioita. Ihmisillä on myös taipumus yksinkertaistaa monimutkaisia asioita. Näin merkittäviksi muodostuvia tekijöitä saatetaan jättää pois. Ihminen oma tuntemus tietämyksensä hyvyydestä ei useinkaan vastaa todellisuutta. Arvionsa ihmiset ankkuroivat eri tavoin. Näin esimerkiksi toiset ihmiset antavat systemaattisesti korkeampia arvosanoja kuin toiset. Ja vastaavasti saman arviointitehtävän erilainen muotoilu vaikuttaa saatuihin arvioihin. Erilaisia riskejä tarkastellaan myös yleensä erillään, eikä niiden vaikutuksia toisiinsa tai yhteisvaikutuksia tarkastella.

Sekä tiedon kattavuuden vuoksi että arvioiden varmistamiseksi arviointi tehdään yleensä ryhmätyönä. Mutta ryhmätyöhönkin liittyvät omat haasteensa: ymmärrettävä kommunikointi, rakentava vuorovaikutus, luottamuksen saavuttaminen ja yhdenvertaisuus työskentelyssä eivät välttämättä aina onnistu parhaalla mahdollisella tavalla. Vallitseva ryhmätöihin perustuva riskinarviointikäytäntö on vuosien varrella kuitenkin osoittautunut käyttökelpoiseksi tunnettujen riskien arvioinnissa. Edellä mainitut haasteet on silti syytä ottaa huomioon, kun arvioidaan laadittujen riskiarvioiden varmuutta ja mietitään nykyisten käytäntöjen parantamista.

Vallitsevassa riskinarviointikäytännössä on myös perustavanlaatuisempia rajoitteita: tapahtumatietoon ja -kokemukseen perustuva arviointi puree huonosti nouseviin riskeihin. Kompleksisissa järjestelmissä ei pystytä määrittämään selkeitä syy-seuraus-ketjuja eikä kyetä tunnistamaan kaikkia mahdollisia dominovaikutuksia.  Uusista teknologioista on niitä kehittävillä yrityksillä kyllä tietoa, mutta tätä ei välttämättä saada käyttäjän tai viranomaisen riskinarvioinnin tueksi. Hitaasti kehittyviä riskejä on vaikea tunnistaa ja arvioida. Nousevilla riskeillä on vielä varsin pieni rooli riskinarvioinnin koko kentällä, mutta kilpailun kiristyessä tavoitellaan äärirajoja moneen suuntaan, kehitysvauhti kasvaa ja marginaalit pienenevät. Tämä nostaa pintaan jatkuvasti enemmän myös nousevia riskejä.

Sekä tunnettujen että nousevien riskien osalta riskinarvioinnin parantamiseksi on esitetty ehdotuksia: Erilaisia riskejä pitäisi tarkastella integroidummin: millaisia yhteisvaikutuksia niillä on ja miten ne vaikuttavat toisiinsa. Riskiarvioiden pohjana käytettävää tietoa pitäisi koota laajemmin ja monipuolisemmin, ja myös vaiettu ja hiljainen kokemusperäinen tieto pitäisi saadaa käyttöön. Maallikkotieto voi tukea asiantuntijatietoa, kun sitä osataan oikein koota ja hyödyntää. Erityisesti kohdekohtaisen paikallistiedon lisäämistä peräänkuulutetaan. Kaiken kaikkiaan nähdään tarpeelliseksi laajentaa riskinarviointiin osallistuvien ihmisten piiriä. Painotetaan riskikulttuurin rakentamista: riskitietoisuutta kaikessa mitä tehdään eli päivittäistä jatkuvaa riskinarviointia. Erityisesti nousevien riskien tunnistamiseen ja arviointiin kaivataan myös luovuutta, mielikuvitusta ja intuitiota sekä uusia menetelmiä, joilla näitä pystytään riittävän luotettavasti hyödyntämään.

Kannattaa myös varautua siihen, että kaikkia riskejä ei pystytä ennakkoon tunnistamaan ja arvioimaan. Riskinarviointiin kuuluu myös sen pohtiminen, mitkä ovat tietomme ja arviointikykymme rajat ja paljonko jää niiden ulkopuolelle. Tässä kuvaan astuu varovaisuusperiaate: mitä vähemmän tiedämme, sitä paremmin pitää varautua.

Onko siis riskinarviointi tiedettä vai taidetta? Perinteisessä mielessä se ei useinkaan ole tiedettä siten, että arviot voitaisiin aina perustaa vankkaan todistusaineistoon ja faktaan. Riskinarvioinnissa on taiteen tekemisen tavoin oma merkittävä osuutensa luovuudella, mielikuvituksella ja intuitiolla. Toisaalta myös Einsteinin väitetään sanoneen että ”mielikuvitus on tärkeämpää kuin tieto”. Ja vastaavasti Picasso on lausunut, että ”taide on valhe joka auttaa meitä näkemään totuuden”. Riskinarviointi auttaa meitä omalla tavallaan tulkitsemaan todellisuutta kuten tiede ja taide. ”Totuutta riskistä ei ole olemassa” on alan guru Terje Aven todennut. Tällä hän tarkoitti sitä, että riskinarviointiin sisältyy aina epävarmuuksia, tulkintoja ja oletuksia. Tässä todellisuudessa me riskejämme hallitsemme.

Jouko Heikkilä

Tämä kirjoitus perustuu alla lueteltuihin lähteisiin ja on osa VTT:n ReRisk-tutkimushanketta. Hanketta ovat rahoittaneet Työsuojelurahasto, VTT ja osallistuvat yritykset.

Lähteet

Aven, T. 2016. What is risk? Foundations in Risk assessments and management. ESRA Webinar 17.3.2016

Bolsover, A. 2014. Real-Time Risk Assessment and Decision Support. Process Safety Progress (Vol.34, No.2)

CRO Forum 2014. Pushing the limits – Managing risk in a faster, taller, bigger world. Emerging Risk Initiative – Position Paper. CRO Forum

Flage, R. & Aven, T. 2015. Emerging risk – Conceptual definition and a relation to black swan type of events. Reliability Engineering and System Safety 144 (2015) 61–67.

Girgin, S. & Krausmann E. 2013. RAPID-N: Rapid natech risk assessment and mapping framework. Journal of Loss Prevention in the Process Industries 26, 949-960

Hardy, C. & Maguire, S. 2016. Organizing risk: Discourse, power, and “riskification”.  Academy of Management Review, Vol. 41, No. 1, 80–108.http://dx.doi.org/10.5465/amr.2013.0106

Lyon, B.K. & Popov, G. 2016. The Art of Assessing Risk. ProfessionalSafety. MARCH 2016

Molarius, R. 2016. Uusien tekniikoiden riskien ennakointi. Viranomaisyhteistyö rakennetun ympäristön riskien tunnistamiseksi. Akateeminen väitöskirja. Espoo. Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy. 169 s. + liitt. 39 s. (VTT Science 120). ISBN 978-951-38-8381-2. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-38-8381-2

Naderpour, M., Lu, J. & Zhang, G. 2015. A human-system interface risk assessment method based on mental Models. Safety Science 79, 286–297

Reidy, D. 2015. Risk Management Methodologies. World Class Unmasked. An Insurance and Risk Management Blog. Henderson Insurance. http://info.hendersoninsurance.ca/blog/risk-management-methodologies . 17.2.2016

Schachter, B. 2015 Emerging risk is not risk in the usual sense, and that matters for how we should discuss, evaluate and respond to it. http://belranto.tumblr.com/post/121441770910/emerging-risk-is-not-risk-in-the-usual-sense-and 17.2.2016

Stanojevic, P., Orlic, B., Misita, M., Tatalovic, N. & Lenkey, G.B. 2013. Online monitoring and assessment of emerging risk in conventional industrial plants: possible way to implement integrated risk management approach and KPI’s, Journal of Risk Research, 16:3-4, 501-512, DOI: 10.1080/13669877.2012.729531

Tilastokeskus. 2009. Nuorilla miehillä on suurin riski joutua työtapaturmaan.  http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_006.html?s=0 luettu 17.3.2016.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s