Veikko Rouhiaisen juhlahaastattelu

VTT:n pitkäaikainen turvallisuustekniikan ja riskienhallinnan tut20160401_202418_001kimusprofessori Veikko Rouhiainen jää tänä keväänä eläkkeelle. Haastoimme Veikon kertomaan pitkästä urastaan VTT:llä ja antamaan eväitä nuoremmille turvallisuustutkijoille.

Mistä kaikki sai alkunsa – miksi Tampereella alettiin tutkia turvallisuutta?

Valtio harjoitti aktiivista hajasijoituspolitiikkaa 1970-luvulla, ja Tampereelle sijoitettiin siinä rytäkässä Työsuojeluhallitus, Työterveyslaitoksen aluetoimisto ja VTT:n työsuojelutekniikan laboratorio. Myös Tampereen teknillisen korkeakoulun työsuojelutekniikan professuuri aloitti samoihin aikoihin. Itse aloitin VTT:llä 1. syyskuuta 1978, työsuojelutekniikan laboratorion ensimmäisten työntekijöiden joukossa. Jouko Suokas minut otti töihin, ja oli täällä jo muutama muukin aloittanut minua aiemmin. Olihan siinä vähän sellaista pioneerihenkeä.

Millaista tutkimus silloin aluksi oli?

Silloin tehtiin kaikki paperilla. Ei ollut Euroopan komission byrokratiaa haittaamassa tekemistä, ei Share Pointia, M2:sta, ASPAa, HAKEa, eikä Verttiä. Ei silloin ollut vielä edes Eudoraa, Totia, Word Perfectiä, eikä edes Matkamiestä. Silloin oli UKK, YYA ja EFTA. Noista ajoista on sentään vielä jäljellä VTT, KELA ja ALKO.

Entä milloin ja miksi alettiin puhua riskienhallinnasta?

Alkuun täällä puhuttiin turvallisuusanalyysistä. 1980-luvulla prosessiteollisuus otti edelläkävijän roolin ja alkoi puhua riskianalyyseistä. Myös vakuutusyhtiöt olivat jo aiemmin omaksuneet riskienhallinnan. Meillä se alkoi teknisten järjestelmien riskien arvioinnista, mutta hieman hapuilevia ne ensimmäiset kokeilut olivat. Riskienhallinnan tutkimus alkoi oikeastaan pohjoismaisena yhteistyönä. Nordforskissa tehtiin poliittinen päätös, että kun USA:ssa oli aloitettu turvallisuuden ja riskienhallinnan tutkimus, niin sellaista tarvittiin Pohjoismaissakin. Suomi sai turvallisuusanalyysin tutkimustoiminnan ehkä parhaiten käyntiin, esimerkiksi paremmin kuin Ruotsi. Pohjoismainen yhteistyö loppui kuitenkin aika äkkiä. Yhteistyötä tehdään nyt Euroopan tasolla.

Muistatko ensimmäisen tutkimushankkeesi?

Ensimmäinen hanke oli juuri Nordforskin rahoittama Scratch (Scandinavian Risk Analysis Technology). Ei se nimestään huolimatta mikään pintaraapaisu ollut, vaan suurin hanke siihen asti, budjettikin taisi olla 15 miljoonaa markkaa. Pitkin Suomea reissattiin Suokkaan Joukon kanssa kehittämässä riskianalyysin menetelmiä. Siitä hankkeesta laboratorio sai hyvän yhteispohjoismaisen startin, ja siitä on ollut hyvä jatkaa. Muita varhaisia hankkeita olivat myös kuljetinturvallisuushanke ja kirjallisuusanalyysi ydinvoimaloiden valvomoiden turvallisuudesta, josta laadittiin myös ensimmäinen VTT:n turvallisuusaiheinen raportti.

Miten riskienhallinta on Suomessa kehittynyt urasi aikana?

Kun lähes nollasta aikanaan lähdettiin, niin kaikki muutokset tuntuvat suurilta ja kaikki kasvu on voimakasta. Voisi puhua jonkinlaisesta riskienhallinnan elinkaaresta. Matkan varrella on ollut monenmoista vääntöä termeistä ja vähän sellaista kissan hännän vetoa esimerkiksi turvallisuusanalyyseistä ja riskianalyyseistä. Teknisten riskien analysoinnista työ laajeni vähitellen liiketoiminnan riskien arviointiin. Nyt puhutaan sitten jo myös mahdollisuuksien hallinnasta.

Mitä (hyvää tai huonoa) EU-tutkimusyhteistyö on tuonut riskienhallintaan?

Onhan EU-yhteistyö vienyt Suomen Eurooppaan mukaan aivan eri lailla kuin ennen EU:ta. Toisaalta samalla asiat ovat tulleet monimutkaisemmiksi. EU:ssa tohtorintutkintoja ja professuureja arvostetaan, ja varsinkin uusien ihmisten kanssa nuo tittelit auttavat heti hahmottamaan, kuka kukin on. VTT:lläkin on professuureja leikattu, mikä vähän huolestuttaa juuri tämän EU-yhteistyön kannalta. EU:ssa se on arvokas titteli.

Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi työurallasi?

Ei täällä yksi kynänkuluttaja yksin paljon aikaan saa. Kyllä tämä on tiimityötä. Onhan se hienoa, että olen saanut olla mukana riskienhallinnan kehityksessä alusta lähtien ja ehkä jollain lailla päässyt myötävaikuttamaan siihen. Ehkä yksi uran huippukohtia oli se, kun olin JRC:n Ispran yksikön evaluointipaneelissa.

Mikä työssäsi oli parasta, ja mitä olisit halunnut tehdä enemmän?

VTT on ollut mukava paikka olla töissä. Minun piti olla täällä vain pari vuotta, mutta siitä se sitten vähän venähti. VTT on ollut työnantajana positiivisempi kuin etukäteen tiesinkään. Täällä on paljon positiivisia puolia: hyvää jengiä töissä, ollaan näköalapaikalla, työllä on monenlaisia positiivisia vaikutuksia, ja työllä on muitakin tavoitteita kuin kovan taloudellisen tuloksen tekeminen ja omistajan rahapussin kartuttaminen. Mukavinta on ollut konkreettinen asioiden kehittäminen teollisuusasiakkaiden kanssa. Siinä tiesi tekevänsä jotain hyödyllistä. Mieluummin aina tekisin käytännönläheistä työtä, mutta kaikki työt on tehtävä, vaikka ne eivät niin hauskoja olisikaan.

Entä mikä oli kurjinta, ja millaisia tehtäviä yritit vältellä?

Kurjinta on ollut teorioiden kanssa pähkäily, leipäännyn siinä aika äkkiä. Ja toinen on kansainvälinen yhteistyö. Se tökki, kun minulla on aina ollut huono kielitaito.

Mitä hauskoja tai kummallisia sattumuksia sinulla tulee mieleen työuran varrelta? Mikä on jäänyt erityisesti mieleen?

Tutkimuksen alkuaikoina julkaisuprosessi oli alkujaan VTT:llä tosi hidas. Meillä oli silloin aluksi tosi innovatiivinen tiiminvetäjä, ja perustimme sitten ihan oman julkaisusarjan. Sen nimi oli Turvallisuusanalyysitiedote, ja ilmestyi se jopa englanniksikin nimellä System Safety Analysis Bulletin. Herätti se vähän ehkä pahennustakin, kun täältä Tampereelta tulee omia julkaisuja ohi virallisten kanavien vieläpä pahvikansissa. No, vähän ehkä voi joskus herättää pahennustakin, pääasia että tutkimus etenee.

Mitä suunnitelmia sinulla on eläkepäivien varalle?

Ensiksi taidan pitää vapaapäivän, minulla on vuorotteluvapaat ja isyyslomat vielä pitämättä. Sen pidemmälle ei ole tarkkoja suunnitelmia. Voisin ehkä olla puolipäiväinen metsänhoitaja, neljäsosa-aikainen kalastaja ja metsästäjä, ja loppu neljäsosa-aikainen sekatyömies. Maalla ja mökillä on aina tekemistä. Harrasteena voisi olla vaikka EU-hankkeiden evaluointi, jos EU pyytää.

Terveisesi blogin lukijoille tai VTT:llä elämäntyötäsi jatkaville tutkijoille?

Nuorena rinta kaarella maailmaa parantamaan. Maailma muuttuu ja uusia teknologioita kehitetään. Niistä nousee uusia tutkimusaiheita ja tekemistä riittää varmasti jatkossakin.

Vaikea silti käydä tarkemmin neuvomaan, kun historiasta ei voi neuvoa tulevaisuutta. VTT on hyvä työpaikka ja se kannattaa pitää sellaisena. Menestystä ja hyvää työuraa, että saatte meidät eläkeläiset elätettyä.

Veikko Rouhiainen, Mervi Murtonen

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s