Veikko Rouhiaisen juhlahaastattelu

VTT:n pitkäaikainen turvallisuustekniikan ja riskienhallinnan tut20160401_202418_001kimusprofessori Veikko Rouhiainen jää tänä keväänä eläkkeelle. Haastoimme Veikon kertomaan pitkästä urastaan VTT:llä ja antamaan eväitä nuoremmille turvallisuustutkijoille.

Mistä kaikki sai alkunsa – miksi Tampereella alettiin tutkia turvallisuutta?

Valtio harjoitti aktiivista hajasijoituspolitiikkaa 1970-luvulla, ja Tampereelle sijoitettiin siinä rytäkässä Työsuojeluhallitus, Työterveyslaitoksen aluetoimisto ja VTT:n työsuojelutekniikan laboratorio. Myös Tampereen teknillisen korkeakoulun työsuojelutekniikan professuuri aloitti samoihin aikoihin. Itse aloitin VTT:llä 1. syyskuuta 1978, työsuojelutekniikan laboratorion ensimmäisten työntekijöiden joukossa. Jouko Suokas minut otti töihin, ja oli täällä jo muutama muukin aloittanut minua aiemmin. Olihan siinä vähän sellaista pioneerihenkeä.

Millaista tutkimus silloin aluksi oli?

Silloin tehtiin kaikki paperilla. Ei ollut Euroopan komission byrokratiaa haittaamassa tekemistä, ei Share Pointia, M2:sta, ASPAa, HAKEa, eikä Verttiä. Ei silloin ollut vielä edes Eudoraa, Totia, Word Perfectiä, eikä edes Matkamiestä. Silloin oli UKK, YYA ja EFTA. Noista ajoista on sentään vielä jäljellä VTT, KELA ja ALKO.

Entä milloin ja miksi alettiin puhua riskienhallinnasta?

Alkuun täällä puhuttiin turvallisuusanalyysistä. 1980-luvulla prosessiteollisuus otti edelläkävijän roolin ja alkoi puhua riskianalyyseistä. Myös vakuutusyhtiöt olivat jo aiemmin omaksuneet riskienhallinnan. Meillä se alkoi teknisten järjestelmien riskien arvioinnista, mutta hieman hapuilevia ne ensimmäiset kokeilut olivat. Riskienhallinnan tutkimus alkoi oikeastaan pohjoismaisena yhteistyönä. Nordforskissa tehtiin poliittinen päätös, että kun USA:ssa oli aloitettu turvallisuuden ja riskienhallinnan tutkimus, niin sellaista tarvittiin Pohjoismaissakin. Suomi sai turvallisuusanalyysin tutkimustoiminnan ehkä parhaiten käyntiin, esimerkiksi paremmin kuin Ruotsi. Pohjoismainen yhteistyö loppui kuitenkin aika äkkiä. Yhteistyötä tehdään nyt Euroopan tasolla.

Muistatko ensimmäisen tutkimushankkeesi?

Ensimmäinen hanke oli juuri Nordforskin rahoittama Scratch (Scandinavian Risk Analysis Technology). Ei se nimestään huolimatta mikään pintaraapaisu ollut, vaan suurin hanke siihen asti, budjettikin taisi olla 15 miljoonaa markkaa. Pitkin Suomea reissattiin Suokkaan Joukon kanssa kehittämässä riskianalyysin menetelmiä. Siitä hankkeesta laboratorio sai hyvän yhteispohjoismaisen startin, ja siitä on ollut hyvä jatkaa. Muita varhaisia hankkeita olivat myös kuljetinturvallisuushanke ja kirjallisuusanalyysi ydinvoimaloiden valvomoiden turvallisuudesta, josta laadittiin myös ensimmäinen VTT:n turvallisuusaiheinen raportti.

Miten riskienhallinta on Suomessa kehittynyt urasi aikana?

Kun lähes nollasta aikanaan lähdettiin, niin kaikki muutokset tuntuvat suurilta ja kaikki kasvu on voimakasta. Voisi puhua jonkinlaisesta riskienhallinnan elinkaaresta. Matkan varrella on ollut monenmoista vääntöä termeistä ja vähän sellaista kissan hännän vetoa esimerkiksi turvallisuusanalyyseistä ja riskianalyyseistä. Teknisten riskien analysoinnista työ laajeni vähitellen liiketoiminnan riskien arviointiin. Nyt puhutaan sitten jo myös mahdollisuuksien hallinnasta.

Mitä (hyvää tai huonoa) EU-tutkimusyhteistyö on tuonut riskienhallintaan?

Onhan EU-yhteistyö vienyt Suomen Eurooppaan mukaan aivan eri lailla kuin ennen EU:ta. Toisaalta samalla asiat ovat tulleet monimutkaisemmiksi. EU:ssa tohtorintutkintoja ja professuureja arvostetaan, ja varsinkin uusien ihmisten kanssa nuo tittelit auttavat heti hahmottamaan, kuka kukin on. VTT:lläkin on professuureja leikattu, mikä vähän huolestuttaa juuri tämän EU-yhteistyön kannalta. EU:ssa se on arvokas titteli.

Mitä pidät suurimpana saavutuksenasi työurallasi?

Ei täällä yksi kynänkuluttaja yksin paljon aikaan saa. Kyllä tämä on tiimityötä. Onhan se hienoa, että olen saanut olla mukana riskienhallinnan kehityksessä alusta lähtien ja ehkä jollain lailla päässyt myötävaikuttamaan siihen. Ehkä yksi uran huippukohtia oli se, kun olin JRC:n Ispran yksikön evaluointipaneelissa.

Mikä työssäsi oli parasta, ja mitä olisit halunnut tehdä enemmän?

VTT on ollut mukava paikka olla töissä. Minun piti olla täällä vain pari vuotta, mutta siitä se sitten vähän venähti. VTT on ollut työnantajana positiivisempi kuin etukäteen tiesinkään. Täällä on paljon positiivisia puolia: hyvää jengiä töissä, ollaan näköalapaikalla, työllä on monenlaisia positiivisia vaikutuksia, ja työllä on muitakin tavoitteita kuin kovan taloudellisen tuloksen tekeminen ja omistajan rahapussin kartuttaminen. Mukavinta on ollut konkreettinen asioiden kehittäminen teollisuusasiakkaiden kanssa. Siinä tiesi tekevänsä jotain hyödyllistä. Mieluummin aina tekisin käytännönläheistä työtä, mutta kaikki työt on tehtävä, vaikka ne eivät niin hauskoja olisikaan.

Entä mikä oli kurjinta, ja millaisia tehtäviä yritit vältellä?

Kurjinta on ollut teorioiden kanssa pähkäily, leipäännyn siinä aika äkkiä. Ja toinen on kansainvälinen yhteistyö. Se tökki, kun minulla on aina ollut huono kielitaito.

Mitä hauskoja tai kummallisia sattumuksia sinulla tulee mieleen työuran varrelta? Mikä on jäänyt erityisesti mieleen?

Tutkimuksen alkuaikoina julkaisuprosessi oli alkujaan VTT:llä tosi hidas. Meillä oli silloin aluksi tosi innovatiivinen tiiminvetäjä, ja perustimme sitten ihan oman julkaisusarjan. Sen nimi oli Turvallisuusanalyysitiedote, ja ilmestyi se jopa englanniksikin nimellä System Safety Analysis Bulletin. Herätti se vähän ehkä pahennustakin, kun täältä Tampereelta tulee omia julkaisuja ohi virallisten kanavien vieläpä pahvikansissa. No, vähän ehkä voi joskus herättää pahennustakin, pääasia että tutkimus etenee.

Mitä suunnitelmia sinulla on eläkepäivien varalle?

Ensiksi taidan pitää vapaapäivän, minulla on vuorotteluvapaat ja isyyslomat vielä pitämättä. Sen pidemmälle ei ole tarkkoja suunnitelmia. Voisin ehkä olla puolipäiväinen metsänhoitaja, neljäsosa-aikainen kalastaja ja metsästäjä, ja loppu neljäsosa-aikainen sekatyömies. Maalla ja mökillä on aina tekemistä. Harrasteena voisi olla vaikka EU-hankkeiden evaluointi, jos EU pyytää.

Terveisesi blogin lukijoille tai VTT:llä elämäntyötäsi jatkaville tutkijoille?

Nuorena rinta kaarella maailmaa parantamaan. Maailma muuttuu ja uusia teknologioita kehitetään. Niistä nousee uusia tutkimusaiheita ja tekemistä riittää varmasti jatkossakin.

Vaikea silti käydä tarkemmin neuvomaan, kun historiasta ei voi neuvoa tulevaisuutta. VTT on hyvä työpaikka ja se kannattaa pitää sellaisena. Menestystä ja hyvää työuraa, että saatte meidät eläkeläiset elätettyä.

Veikko Rouhiainen, Mervi Murtonen

 

Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista – Riskianalyysien laatuvaatimukset eilen ja tänään

On jo lähes 10 vuotta siitä, kun julkaisimme pohdintojamme riskianalyysien laatuvaatimuksista (Heikkilä et al. 2007)[1]. Tuolloin kokosimme yhteen tietoa, kokemuksia ja kriteerejä laadukkaan riskianalyysin tai riskien arvioinnin toteuttamiseksi. Tavoitteena oli mm. tukea teollisuusyrityksiä ja muralaatuita toiminnanharjoittajia riskianalyysien asiantuntijavalinnoissa.

Miltä nuo hyvän ja laadukkaan riskianalyysin kriteerit näyttävät tänä päivänä? Olemmeko niistä edelleen samaa mieltä? Kaipaisivatko ne päivitystä? Onko aika tuonut mukanaan uusia kriteereitä? Millainen on laadukas riskianalyysi vuonna 2016? Palaamme seuraavassa alkuperäisiin kriteereihin ja kommentoimme niitä yhteensä 40 henkilötyövuoden lisäkokemuksella.

Taannoin olimme siis sitä mieltä, että hyvässä riskianalyysissä seuraavat tekijät ovat kunnossa:

  1. Selkeästi määritelty tavoite ja tulosten käyttötarkoitus. Tämä on edelleen itsestään selvä kärkikriteeri. Riskianalyysi tehdään aina jotakin tarkoitusta varten ja sen tekemisellä on jokin tavoite. Riskianalyysin laatu määräytyy suhteessa tähän tavoitteeseen. Valitettavasti keskustelua tavoitteesta ja tarkoituksesta ei vieläkään käydä riittävästi, eikä riskianalyysille ja sen tekemiselle asetettu tavoite läheskään aina ole riittävän selkeä. Käytännön tekemisen ja menetelmävalintojen kannalta on iso ero esimerkiksi siinä, halutaanko analyysin avulla muodostaa laaja kokonaiskuva jonkin kohteen riskeistä, pureutua yksityiskohtaisesti joihinkin tiettyihin riskeihin vai kenties vain täyttää päämiehen tai lainsäädännön vaatimuksia.
  2. Kohteen tavoitteenmukainen rajaaminen. Kohteen määrittely ja myös rajausten tekeminen liittyvät läheisesti riskianalyysin tavoitteiden määrittelyyn. Riskianalyysissä täytyy tietää, mitä tarkastellaan. Kohteen rajaaminen on monesti tasapainottelua riittävän yksityiskohtaisuuden ja riittävän laajuuden välillä. Jos kohteen rajaa liian pieneksi, uhkaa tukehtuminen lillukanvarsiin. Jos rajaus puolestaan on liian laaja, uppoaa helposti ylimalkaisuuden suohon. Hyvä käytäntö on, että aluksi muodostetaan yleiskuva laajan alueen tärkeimmistä riskeistä, minkä jälkeen päätetään tarkempien riskianalyysien toteutuksesta analyysille asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Näin päästään alustaviin tuloksiin nopeasti ja pystytään käyttämään riskianalyysille varatut resurssit tehokkaasti.
  3. Kohteen ja tavoitteen mukaiset menetelmät. Riskianalyysimenetelmiä ja niiden toteuttamiseen liittyviä tietoteknisiä apuvälineitä on tänään tarjolla vielä enemmän kuin 10 vuotta sitten. Hyvässä riskianalyysissä ei kuitenkaan mennä menetelmä edellä. Kaikki menetelmät ovat hyviä renkejä, mutta huonoja isäntiä. Jos menetelmä sanelee liikaa, mitä tai miten riskianalyysiä voidaan tehdä, kannattaa miettiä muita vaihtoehtoja. One size does not fit all, eli toiset menetelmät soveltuvat tiettyihin kohteisiin tai tilanteisiin paremmin kuin toiset.
  4. Lähtötietojen laatu. Jokainen riskianalyysi on niin laadukas kuin siihen käytetty lähtöaineisto ja osaaminen. Riskianalyysi tehdään tiettynä aikana ja tietystä kohteesta ja käytettävän lähtöaineiston tulee vastata juuri tätä tilannetta. Jos riskianalyysin pohjana käytettävät dokumentit ja kaaviot eivät ole ajan tasalla tai ne ovat puutteelliset, tehdään riskianalyysiä jostain muusta kohteesta kuin oli tarkoitus. Näin saadut tulokset eivät ole luotettavia eivätkä vastaa alkuperäisiin tavoitteisiin. Vaikka tekniikan kehityksen myötä dokumenttien päivitys nykyisin on teknisesti helppoa, on yhä edelleen varmistettava, että esimerkiksi kaikki tehdyt tekniset muutokset on viety niihin. Lähtötietojen laatua arvioitaessa ei pidä myöskään unohtaa työn organisointiin ja toimintatapoihin liittyvän tiedon oikeellisuutta.
  5. Vetäjän ammattitaito ja pätevyys. Kymmenen vuotta sitten riskianalyysin vetäjän pätevyyttä painotettiin varmasti enemmän kuin tänä päivänä. Tänään korostetaan enemmän jokaisen työntekijän omaa osaamista, vastuuta, riskitietoisuutta ja tilannetajua, sekä riskianalyysien tekemistä yhteistyössä eri asiantuntijoiden voimin. Viimekädessä riskit kohdataan ja myös hallitaan kuitenkin lattiatasolla, työtä tehtäessä. Osallistuminen asiantuntevasti toteutettuun riskianalyysiin parantaa omalta osaltaan henkilöstön valmiuksia käytännön riskienhallintaan.  Edelleen siis kaikkien riskianalyysiin osallistuvien on tiedettävä, mitä he ovat tekemässä.
  6. Resurssien varaus ja analyysin aikataulutus. Jos edellä kuvatut kriteerit on otettu huomioon, on riskianalyysin resursoinnin ja aikataulutuksen hyväksi tehty jo paljon. Tutkiminen ja kehittäminen vaativat aina oman aikansa, niin myös riskianalyysit. Oleellista ei niinkään ole yhteen yksittäiseen riskianalyysiin kulunut aika ja henkilöpanokset. Tärkeämpää on kiinnittää huomiota suurempaan aikaikkunaan ja varmistaa, että riskianalyysien tekeminen on oleellinen osa toiminnan jatkuvaa parantamista ja että riskianalyysejä tehdään kohteen elinkaaren kaikissa vaiheissa. Turvallisuuden kehittäminen riskianalyysien keinoin on hidas, mutta kestävä tie. Tuloksia nähdään ehkä vasta vuosien kuluttua. Riskianalyysit eivät ole pikamatka, vaan kestävyyslaji.
  7. Dokumentointi.Tuntuu naivilta, että vaatimus analyysitulosten dokumentoinnista oli tarpeen edes kirjata. Niin itsestään selvä ja jokaiseen riskianalyysiin liittyvä laatukriteeri se on. Vaikka riskitietojen kirjaamiseen, raportointiin ja seurantaan on nyt paljon uusia sovelluksia saatavilla, vieläkin tulee vastaan epämääräisiä riskianalyysiraportteja, joita edes osallistujat eivät enää osaa tulkita. Hyväkään dokumentointijärjestelmä ei siis pelasta analyysin huonoa sisältöä.
  8. Tulosten ja toteutuksen tavoitteenmukaisuus. Laadukas riskianalyysi tuottaa vastauksia niihin kysymyksiin, joihin vastaaminen on asetettu riskianalyysin tavoitteeksi. Mikään riskianalyysi ei vastaa kaikkiin kysymyksiin. On siis osattava valita oikein ne kysymykset, joihin juuri tällä analyysillä etsitään vastauksia. Usein kuulee nurinaa esimerkiksi siitä, että riskianalyysi ei ole johtanut toimenpiteisiin. Onko niitä silloin osattu edes vaatia? Ovatko toimenpiteiden tunnistaminen ja niiden toteutusmahdollisuuksien miettiminen edes olleet analyysin tavoitteena? Onko toimenpiteiden tunnistamiseen ja kirjaamiseen panostettu riittävästi? Suunnitelmalliseen riskianalyysityöhön kuuluu myös se, että tekemistä ja tuloksia arvioidaan lopussa kriittisesti ja peilataan niitä alussa asetettuja tavoitteita vasten. Valitettavasti tämä jää usein tekemättä.
  9. Tulosten viestintä. Riskianalyysit tuottavat usein rikasta aineistoa paitsi päätöksenteon tueksi, myös sisällöksi koulutuksiin ja ohjeisiin. Yhä useammin myös yritysten johto on kiinnostunut riskitiedosta, ja analyysin tuloksia voidaankin nyt raportoida monin eri tavoin moneen eri suuntaan. Viestintä riskianalyysin pohjalta tehdyistä päätöksistä ja toteutetuista toimenpiteistä toimii myös oman henkilökunnan motivaattorina riskianalyysityöhön.

Alkuperäinen Riskianalyysien laatu –raportti oli aikanaan hyvin suosittu ja paljon luettu. Vuonna 2008 se oli yksi luetuimmista raporteista VTT:n julkaisuportaalissa (8656 lukukertaa), mutta vielä viimeisen 14 kuukauden aikanakin sitä on luettu noin 700 kertaa. Sekä raportin hyvin säilynyt suosio että edellä kuvattu katsauksemme riskianalyysien laatukriteereihin osoittavat, että määrittelemämme hyvä riskianalyysi pätee edelleen.

Kuulisimme mielellämme kommenttejanne näihin kriteereihin! Millainen on mielestäsi laadukas riskianalyysi? Kerro kokemuksistasi joko ottamalla meihin yhteyttä tai kirjoittamalla viestisi alla olevaan kommenttikenttään!

Mervi Murtonen, Minna Nissilä, Anna-Mari Heikkilä ja Päivi Hämäläinen (STM)

[1] http://www.vtt.fi/inf/julkaisut/muut/2007/Tutkimusraportti_VTT_R_03718_07.pdf